Raphael Israeli on islamilaisen, Kiinan ja Lähi-idän historian emeritusprofessori Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa. Hän on kirjoittanut yli 50 kirjaa, joihin lukeutuvat Blood Libel and Its Derivatives: The Scourge of Antisemitism ja Poison: Modern Manifestations of a Blood Libel.
"Arabimaailmassa vanhoja antisemitistisiä väitteitä käytetään politiikanteossa. Näitä loukkauksia esitetään monissa maissa jopa oppineiden toimesta, ja niistä kerrotaan johtavissa tiedotusvälineissä. Rituaalimurhasyytökset ovat eräs tällainen herjaus. Alunperin niissä väitettiin, että juutalaiset sieppaavat ja murhaavat kristittyjä lapsia tehdäkseen matsaa (happamaton leipä) juutalaisena pääsiäisenä. Ensimmäiset rituaalimurhasyytökset esitettiin vuonna 1144 englantilaisessa Norwichin kaupungissa, ja sittemmin niitä on esiintynyt eri puolilla Eurooppaa."
"Kristityt toivat rituaalimurhasyytökset myös islamilaiseen maailmaan. Vuonna 1840 Ranskan Damaskoksen-konsuli ja jotkin kaupungin munkit valheellisesti väittivät, että juutalaiset olivat murhanneet kaupungissa kristittynä pappina toimineen Isä Tuomaan ja vieneet hänen verensä. Myös Saksan kansallissosialistit pitivät rituaalimurhasyytöksiä esillä; esimerkiksi antisemitistinen Der Stürmer -lehti julkaisi aiheesta erikoisnumeron vuonna 1934. Etusivulla oli piirros pöydällä makaavasta saksalaispojasta, jonka ympärillä oli juutalaisia pitkine partoineen ja ohimokiharoineen. He imivät pojan verta pitkillä letkuilla."
Raphael Israeli |
"Damaskoksen tapaus nousee yhä uudelleen esiin arabien rituaalimurhasyytöksissä. Esimerkiksi Syyrian puolustusministerinä vuosina 1972–2004 toiminut Mustafa Tlas lisäsi rituaalimurhasyytösten uskottavuutta tekemällä väitöskirjansa aiheesta – aivan kuin kyseessä olisi historiallinen tosiseikka eikä antisemitistinen valhe."
"Joissakin pilapiirroksissa on aiheena rituaalimurhasyytökset. Vuonna 1990 bahrainilaislehti Al-Bayan julkaisi piirroksen, joka esitti kahta rumaa sionistisotilasta hakkaamassa (oletettavasti arabi-) lasta kuoliaaksi. Piirroksessa Israelin tuolloisen pääministerin Jitzhak Shamirin vaimo sanoo: 'Mikä sääli, että tuhlaatte lapsen veren. Tarvitsen sitä matsan tekemiseen.'"
"Lisäksi uudenlaisia muunnelmia on tuotu esille. Vuonna 1992 egyptiläislehti Al-Ittihad julkaisi piirroksen, joka esitti juutalaista imemässä amerikkalaisten verta pillillä. Vuonna 1994 jordanialainen sanomalehti Al-Dustur julkaisi piirroksen, jossa ruma juutalainen tarjosi palestiinalaislasten verta sisältävää pulloa naiselle (joka kuvasi sionistista fanatismia) todeten, että se oli äitienpäivälahja maailman rakkaimmalle äidille. Samana vuonna kuwaitilaislehti Sawt al Quweit julkaisi piirroksen, joka esitti juutalaista kannibaalia tämän syötyä arabien ruumiit, joista oli enää jäljellä luut pöydällä. On tärkeää ymmärtää, että valtion sensuuri valvoo tällaisten arabilehtien sisältöä myös silloin, kun ne ovat yksityisomisteisia."
"Vuonna 2010 Hamas TV esitti Siirtokuntalaiset juovat palestiinalaisten verta -piirretyn. Siinä palestiinalaislapset olivat verilätäkössä, ja stereotyyppinen eurooppalaisperäinen juutalainen nuoli punaisia huuliaan tapettuaan heidät. Hamas TV haastatteli myös tohtori Salah Sultania, joka on American Center for Islamic Researchin perustaja. Hän herätti Damaskoksen rituaalimurhasyytökset henkiin väittämällä, että Isä Tuomas hoitajineen murhattiin, jonka jälkeen heidän verestään leivottiin matsaa.
"Saudioppinut tohtori Umayma al-Jalahma Dammamin Kuningas Faisalin yliopistosta keksi uuden muunnelman vanhoista kristittyjen rituaalimurhasyytöksistä. Tässä versiossa keskityttiin purim-juhlaan juutalaisen pääsiäisen sijaan. Al-Jalahma väitti, että tänä juhlapyhänä juutalaisten on valmistettava erityisiä leivonnaisia, joihin heidän uskonoppineensa tarvitsevat ihmisverta. Hän kertoi, että uhrin pitää olla nuori aikuinen ja joko muslimi tai kristitty, ja kuvaili yksityiskohtaisesti surmaamistapaa ja veren valmistelua. Juttu tästä 'tutkimuksesta' julkaistiin saudiarabialaisessa hallitusta tukevassa lehdessä Al-Riyadhissa."
"Egyptiläinen Al-Ahram al-Iqtisadi, joka on yksi arvostetuimmista arabilehdistä, julkaisi Lutfi abd-al-Adhim -nimisen 'tutkijan' kirjoittaman artikkelin Arabit ja juutalaiset: Kumpi tuhoaa kumman?" Artikkelissa todettiin seuraavaa: 'Juutalaisryhmittymien ainoa ero on siinä, tappavatko he arabiuhrinsa nukutuksessa vai hyökkäävätkö he raivolla hänen kimppuunsa, kunhan pääsevät imemään hänen verensä... Tästä tavoitteesta vallitsee juutalaisten keskuudessa yksimielisyys.'"
"Rituaalimurhasyytöksiä eivät esitä ainoastaan arabimuslimit. Tunnettu libanonilainen kristitty runoilija Marwan Chamoun kuvaa värikkäästi, miten kristityn papin veri käytettiin Damaskoksessa vuonna 1840 matsan teossa – aivan kuin hän olisi itse todistanut tapahtumia. Chamoun sanoo antavansa vastanaineille suklaan sijaan tätä aihetta käsitteleviä kirjoja."
"Edellä mainitut esimerkit tulisi nähdä vain osana arabi- ja islamilaisen maailman tavoitetta synnyttää ilmapiiri, jossa juutalaisten ihmisyys kiistetään. Silmien ummistaminen näiltä pyrkimyksiltä vain rohkaisee näiden yhteiskuntien ääriaineksia ja kasvattaa niiden poliittista vaikutusvaltaa. Arabimaailmassa on joitakin järjen ääniä, ja toisinaan myös amerikkalaiset ovat painostaneet arabeja. Kumpikaan näistä ei kuitenkaan ole vaikuttanut pysyvästi."